Talouskriisin tie virhearvioinneista velkakuplaan

Nykyisellään jylläävä talousahdinko sai alkunsa Yhdysvaltain sisäisenä luottokriisinä, josta se kasvoi rahoituskriisiksi, ja siitä täyteen mittaansa ansaiten itselleen nimen ”talouskriisi”. Jo maailmanlaajuiset mittasuhteet saavuttanut kriisi sai yhden tärkeimmistä alkusysäyksistään Yhdysvalloissa vuonna 2001. Maan talouden polkiessa paikallaan ja pörssikurssien liukuessa alamäkeen, Yhdusvaltain keskuspankki päätti pelastaa tilanteen laskemalla lainojensa korkotasoa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut lisäsivät talouden tyhjäkäyntiä, ja korkotasot laskivat entisestään.

Matalat korot tekivät muunmuassa asuntolainoista entistä edullisempia, mikä toi lainan ottamisen yhä useamman yhdysvaltalaisen ulottuville. Asuntojen kysyntä kasvoi, ja hinnat nousivat samaa tahtia.

Pankit myönsivät lainoja innokkaasti, sillä ne olivat jo 1970-luvulta lähtien keksineet keinon pestä kätensä lainaamisen riskeistä. Pankki niputti myöntämiään lainoja niin kutsutuiksi CDO-paketeiksi, joita se sitten myi sijoittajille. 80-luvulla paketteihin lisättiin vaarallinen riskitaso-ominaisuus, joka mahdollisti rohkeimmille sijoittajille huumaavat voitot, mutta sisälsi vastapainoksi suuren uhkan olla saamatta sijoituksiaan koskaan takaisin, mikäli lainanottaja ei kykenisi lyhenämään velkaansa.

Aluksi kaikki sujui hyvin, ja lainojen paketointi levisi asuntolainoista myös muihin lainoihin ja luottoihin. Pankit olivat kuitenkin innostuksissaan myöntäneet lainoja asiakkaille, joilla ei kykyä maksaa lainojaan takaisin. Näitä lainoja alettiin kutsua ns. subprime-luotoiksi, eli roskalainoiksi. Lainapeketteja ostaneet korkeimman riskitason sijoittajat alkoivat menettää sijoituksiaan, ja kaikki yrittivät päästä CDO-papereistaan eroon.

Vasta vuosien 2007-2008 aikana alettiin ymmärtää ongelman laajuus. Roskalainoja myöntäneiden pankkien sijoitukset perustuivat kuplalle, jolla ei reaalimaailmassa ollut rahallista arvoa, sillä koko talous oli rakentunut velalle. Huonoja sijoituksia oltiin Yhdysvaltojen lisäksi tehty myös Euroopassa, ja maiden keskuspankit joutuivat tukemaan hädässä olevia pankkeja estääkseen niitä kaatumasta. Rahoituskriisi heijastui pörssikursseihin, jotka laskivat maailmanlaajuisesti.

Lähteet: Taloussanomat; Wikipedia

Näin meillä Salossa

Salon kaupunki on joutunut taantuman takia melkoisiin talousvaikeuksiin. Suuria ongelmia ovat työpaikkojen väheneminen ja erityisesti nuorisotyöttömyyden kasvu, sekä väestön kasvun hidastuminen.
Salon kaupungin talousjohtaja Seppo Juntin mukaan Salon päättäjät eivät ole tottuneet rahapulaan. Kaupunki joutuu tällä hetkellä elämään kädestä suuhun. Hänen kertoo, että lama tuli kaikille yllätyksenä. Tästä vuodesta Salo selviää vielä kunnialla, mutta kaksi seuraavaa tulevat olemaan vaikeita.

Salon työttömyystilanne on Juntin mukaan erittäin huolestuttava. Työttömien määrä on kaksinkertaistunut vuodessa. Työttömyysprosentti on tällä hetkellä n. 11 prosenttia ja se johtuu suurelta osin nuorisotyöttömyyden kasvusta. Nokian tehdas Salossa on merkittävä työnantaja. Tämän vuoden alussa tehdas työllisti arviolta 5000 vakituista työntekijää ja noin tuhat vuokratyöntekijää. Se on kuitenkin joutunut taantuman takia vähentämään varsinkin tuotannon työpaikkoja. Vuoden aikana Nokia on irtisanonut noin tuhat vakituista työntekijää, kaikki vuokratyöntekijänsä ja viime kesänä tehdas ei työllistänyt ainoatakaan kesätyöntekijää. Junttila kertoo, että luvut ovat arvioita, sillä Nokialta kyseisiä lukuja ei kerrota. Nokian tuotannon väheneminen vähentää automaattisesti myös alihankkijoiden tuotantoa ja näin ollen myös työpaikkoja.

Taantuma vähentää myös verotuloja. Vuonna 2010 verojen kertymä tulee olemaan vuotta 2009 pienempi ja talouden nousun vaikutus näkyy kuntataloudessa aikaisintaan vuonna 2011. Nokian tehtaan vaikutus Salon talouteen on merkittävä. Suomen kaupungeista Salo saa eniten yritysten maksamia yhteisöveroja asukasta kohti ja näistä veroista Nokia maksaa 90 prosenttia, eli noin 40 miljoonaa euroa/vuosi. Jos tämä summa poistuisi n. 200 miljoonan yhteisöverotuloista, Salon talous kokisi merkittäviä muutoksia.
Myös työpaikkojen väheneminen laskee verotuloja. Salossa on tällä hetkellä reilusti vähemmän työpaikkoja kuin vuosi sitten . Tämä laskee ensi vuoden kunnallisverotuottoa. Kaupungissa tosin perustetaan jatkuvasti uusia yrityksiä, mutta ne eivät pysty korvaamaan esim. Nokian ja sen alihankkijoiden tuotannon vähenemisestä syntynyttä aukkoa.

Salon kaupungilla on toki ratkaisuja ongelmiin. Vaikka tilanne on paha, Seppo Juntti ei halua lietsoa epätoivoa. Salon kaupungin strategia perustuu Nokian pitämiseen Salossa ja sen eteen tehdään kaikki mikä voidaan. Konkreettisina esimerkkeinä mainitaan kaupungin palvelurakenteen suunnittelu vuorotyöntekijät huomioiden mm. päivähoidossa. Peruskoulussa on kieliluokkia ja kaupunki tukee ammattikorkeakoulun jatko-opiskeluryhmiä. Näin pyritään varmistamaan osaavia salolaisia Nokian töihin myös tulevaisuudessa.

Kaupungin menoista valtaosa muodostuu henkilöstön palkkakuluista. Säästötoimenpiteenä kaupunginhallitus onkin päättänyt, ettei uutta henkilöstöä tulla palkkaamaan. Eläkkeelle jäävien henkilöiden paikoista neljännes jätetään täyttämättä, joten henkilöstö vähenisi noin 25 henkilöä vuodessa. Junttila toteaa Salon puolustukseksi, että monet muut kaupungit ovat asettaneet huomattavasti kovempia tavoitteita. Lisäksi kaupungin määräaikaiset työsuhteet käydään läpi ja sijaisten tarve selvitetään. Salo pyrkii viimeiseen asti välttämään vakituisen henkilöstön lomautuksia ja veroprosentin korotuksia. Sen sijaan kaupunginhallitus harkitsee mm. kaupungin omaisuuden myymistä.

Salon kasvu perustuu vientiyritysten menestykseen. Niiden talous kääntyy nousuun luultavimmin viimeisten joukossa, joten näkyviä tuloksia saadaan odotella melko pitkään. Jotkut alat ovat jo kääntyneet nousuun samalla, kun toiset menevät vauhdilla alaspäin. Juntti uskoo, että Salon talous tulee kuntoon. Salolaista osaamista on aina tarvittu. Seuraavien vuosien tapahtumia on kuitenkin vaikea ennakoida, silla tulevaisuus menee harvoin niin kuin taloussuunnitelmissa ennustetaan.